Anteeksi, mutta tämä kirjoitus on saatavana ainoastaan näillä kielillä: Amerikanenglanti.

Meihin iski Tytärlapsen (6) kanssa hulluus. Istuimme eilen ompelemassa huopaa ja nappeja yhteen. Tuntikaupalla. Työnjako oli selvä: Tytärlaps valitsi värejä ja nappeja, minä ompelin ja Koppis (kohta 2) sekoitti tarvikkeita parhaansa mukaan, pomppi ja sääti, saipa kerran neulan otsaansakin. (Kyllä siinä muuten äidin värisilmä paukkuu, kun kuusivuotias värejä valitsee!)

We got mad. We, my Daughter (6yrs) and me, were sewing yesterday hours and hours, felt and buttons together. No idea what to do with these, but we both loved it! Beetle (nearly 2 yrs) was ”helping us” by fooling around and even had needle in forehead once. Daughter and I have had a dream of a trip to Paris together and I have kind of promiced to eventually take her there when she goes to school. That´s now quite near! She succested us to sell these and buy tickets with the earning. We still have lots of these to sew…

Meillä ei ole mitään ajatusta mitä näistä voisi tehdä. Olemme Tytärlapsen kanssa monta vuotta haaveilleet Pariisinmatkasta kaksin, eläneet syksyn pimeimmät sillä mielikuvalla. Olenkin sanonut aina, että mennään, juu, kunhan menet kouluun. Nyt ei ole enää kaukana se aika. Tytärlaps ehdottikin, kun päivittelin, mitä näillä pylpyröillä sitten tehdään, että myisimme ne ja tekisimme niillä rahoilla sen Pariisinmatkan. Voi olla, että pitää vielä melko monta pylpyrää ommella, ennen kuin matkakassa on tienattu. Mutta haaveilla voi aina!