Anteeksi, mutta tämä kirjoitus on saatavana ainoastaan näillä kielillä: Amerikanenglanti.

Lauantai on paras silloin, kun se on kuin sunnuntai.

Sunnuntaina sitten ilahtuu, että taasko se sunnuntai tuli? Sunnuntaifiilis on löysäilyfiilis, pyjamafiilis, askartelufiilis, omassapihassaulkoilufiilis. Eiminnekäänmenofiilis.

Saturday is best, when it feels like Sunday. Then in Sunday you can feel it´s Sunday Again. Going-nowhere-feeling.

* * * * *

En saanut mitään hyviä kuvia tästä hupparista. Tytär oli poseeraustuulella. Ei niinkään hupparinesittelytuulella.

Siitä piti tulla ensin pitkähihainen huppari, mutta kun sitä sovitettiin, Tytärlaps innostui huppuliivistä. Mikäs. Saahan siihen ne hihat myöhemminkin. Lankana ihanainen, tuoksuvainen Pirtin Kehräämön hahtuva. Sinnikkäästi lempivärien ykkössijaa pitävässä sävyssä.

This was about to be a jacket, but while this was fitted on, she suddenly inspired of the short sleeves. Why not? Why not to knit sleeves if needed?

Kutsumme sitä kirkkovenesoutuhuppariksi. Tytärlaps ei tiedä tarinaa, mutta Ladakuskia huvittaa.

(se on NIIN kuusi).

edit: Mun piti sanoa, että tuo palmikko kiertyy vasemmalle ihan tahallaan, vaikka näyttää kuvassa oudolta. Se kulkee keskeltä hupun vasemmalle puolen.

Oh, I was knitting kind of wanderind cable, it starts from middle headinf to the side of the hood. But it woul´d work better in bigger sizes.

* * * * *

Huopapylpyrähulluutemme on kukassaan, kirjaimellisesti. Vieläkään ei ole selvää, mitä näillä teemme, näitä vain Pitää Tehdä. Ehkä myymme joskus torilla.

Madness is getting even higher. It is flourishing.

* * * * *

Bonari: enemmän blondimpi tyttäreni.

Bonus. She´s the blond one. With brown eyes.